Vuoristoradan Jarrumiehet

VUORISTORADAN JARRUMIEHET ®

40-vuotias Vuoristorata ei jää keski-iän lepoon

Teksti: Eee-Koo Holopainen

Vuoden syntymäpäiväsankari Vuoristorata voi hyvin ja uudistuu. Linnanmäen ensimmäisen vuosikymmenen voimahahmon, tanskalaisen Svend Jarlströmin sitkeästi mäelle pystyttämä vetonaula, on taas ollut talviaikaisen järjestyksensä kourissa. Tekninen johtaja Raimo Hietala kertoi, että radalle laadittiin neljä vuotta sitten tarkka korjaussuunnitelma talvisesta kunnossapidosta. Noin 10 vuodessa suunnitelma käydään aina läpi ja sen aikana on koko radan puutavara uusiutunut: kaikki pystytolpat ja vinopylväät. Ratahan tunnetusti vaatii aivan erikoispuut ja nykyään ne valikoi ja toimittaa Vierumäen Teollisuus. Puutavaran on oltava mahdollisimman vähäoksaista ja pituudeltaan yli 5 metristä. Tänä syksynä ovat taatut hyväpäiset Pohjanmaan miehet kiikkuneet radan itäpäässä korjaten korkeimpia osia. Samalla uusiutui keskitorni, joka pitää pystyssä rataa sekä takakaarre. Samat kaverit tekivät päätähuimaavaa työtään edellisenä syksynä radan pohjoisosissa.

- He ovat korjanneet rataa useampana vuonna, Pohjanmaalta tuntuu löytyvän hurjapäisimmät kaverit, Raimo tuumasi.

Työ ei todella ole helppoa, koska vanhat tukipuut on poistettava huolellisesti tukien rakenteita niin, ettei koko homma lysähdä kasaan kuin korttitalo, yrittää maallikkokin ymmärtää. Uusiminen on kuin jättilegoilla leikkimistä: tehtaalla tukkeihin - vai olisivatko ne parruja (?) - tehdään jo valmiit lovet ja korjaajien tehtäväksi jää niiden sovittaminen toisiinsa ja kiinnittäminen ruuveilla yhteen. Ei varmaan ihan yksinkertainen homma sekään, kun joutuu samalla killumaan telineillä kymmenien metrien korkeudessa.

Tämän syksyn aikana uusitut osat on edellisen kerran korjattu 1966-67. Alkuaikoina osia jouduttiin uusimaan useammin. Nykyään kyllästysmateriaalit ovat parempia. Nyt niissä on mukana myös väri, joten uusia osia ei tarvitse maalata erikseen, on Raimo tyytyväinen. Lintsin oman väen talvisiin ratatehtäviin taas kuuluu kiskotuksesta huolehtiminen ja sen korjaaminen. Kaikkiaan radassa on kiskoja kaksi kilometriä ja osa siitä tietysti joudutaan aina uusimaan. Mäen omat miehet huoltavat talven aikana myös vaunut, jotka muuten seisovat asemalla pressujen alla odottamassa kevättä ja villisti kirkuvia matkustajiaan.

Vuoristorata 13.7.1991

Teksti ja kuvat: Tony

Vuoristorata täytti 40 vuotta heinäkuussa 1991. Aurinkoinen ja lämmin kesäsää suosi päivänsankaria, kuten vuonna 2001. Kymmenessä vuodessa rataa on taas ehditty uusia kymmeniä metrejä, mutta ulkonäkö itse radalla ei ole muuttunut miksikään. Sen sijaan laiturialue oli aikaisemmin paljon "avarampi" kuin nykyään. 1990-luvulla rakennettiin ensin katos laiturialueelle asiakkaiden uloskäynnin kohdalle, kuten alla olevista kuvista (1991/1996/1995) voidaan hyvin havaita.

jarrumiehiä jarrumiehiä jarrumiehiä

Laiturialueen katoksen jälkeen oli "rännin" vuoro. Uudella katoksella suojattiin asiakkaat Suomen kesään läheisesti liittyviltä sadekuuroilta (kuvat alla 1991/2001).

jarrumiehiä jarrumiehiä

Vuoden 1991 jarrumiehistä töissä oli vielä kesällä 2001 Topi, Ville, Jussi, Samppa ja Ilpo.

Ensimmäiset jarrumiehet palkattiin armeijan piloteista

Teksti: Tony & Toni jr. sekä Eee-Koo Holopainen

Moni tuntee varmasti Linnanmäen ja koko Helsinginkin tunnusomaisen maamerkin, Vuoristoradan, sekä muistaa sen tutun puun ja tervan tuoksun. Vaan kovin moni ei varmasti tunne maineikkaan "puuvanhuksen" koko historiaa ja vaiherikasta elämää. Kaikki alkoi jo vuonna 1950 kun tanskalainen rakennusinsinööri tuli silloiselle Vesilinnanmäelle - nykyiselle Linnanmäelle - mittailemaan tulevalle vuoristoradalle kaavailtua maastoa. Vuoristoradan varsinaiset rakennustyöt lähtivät vauhdilla käyntiin alkuvuodesta 1951.

Korvenrannan Saha Oy raivasi Järvelästä kokonaisen metsän verran puutavaraa Vuoristoradan rakennusaineeksi. Puutavaran mitat oli määritelty hyvin tarkkaan, puiden oli oltava suoria ja oksattomia. Työntäyteisen ja vaiherikkaan talven ja alkukesän jälkeen Vuoristorata saatiin kuin saatiinkin valmiiksi avajaisiin 13.7.1951.

Vuoristorata työllistää juniensa kuljettajia, joita kutsutaan jarrumiehiksi. Vuoristorata toimii omalla painovoimallaan jarrumiesten säädellessä junien vauhtia. Junat nousevat kuitenkin aluksi vaijerin ja sähköisen konevoiman avulla ensimmäisen mäen päälle, minkä jälkeen ne palaavat tasaisen jarruttelun jälkeen takaisin laiturille. Tätä nykyä jarrumiehiä työskentelee Vuoristoradalla 20 kappaletta. Ensimmäiset jarrumiehet palkattiin puolustusvoimien lentäjien keskuudesta työn ainutlaatuisuuden ja vaativuuden vuoksi.

Sittemmin jarrumiehet vaihtuivat siviilihenkilöihin. Nykyisistä aktiivisista jarrumiehistä kauimmin on Linnanmäellä palvellut Toivo "The Boss" Lipponen, joka on toiminut jarrumiehenä jo kokonaiset 26 kesää. Topi tuntee myös legendaarisen ja jarrumiesten keskuudessa lähes kuittimaineeseen nousseen entisen kenttäpäällikön Torsten "Nalle" Brunilan. Hänen sukunimensä mukaan on nimetty myös Vuoristoradan neljännen kaarteen mutka, joka sijaitsee huvipuiston toimistorakennuksen kulmilla.

jarrumiehiä

Vuoristoradan kuljettajat olivat varsinkin ennen vanhaan tyttöjen suuria suosikkeja. Miten lienee nykyään? Arska (jarrumiehenä vuodesta 1995)vas.,Tony (1995), Toni jr. (1998) ja Niko (2000) eivät vaatimattomina (!) miehinä mainitse siitä mitään kertoessaan komeasta laitteestaan ja työstään.

Jarrumiesten keskuudessa vallitsee hierarkia, joka pohjautuu suoraan työhöntulojärjestykseen. Nuorin eli viimeisenä radalle tullut, työvuorossa oleva jarrumies (tunnistetaan kantamastaan kilikellosta), vastaa myös siitä, että kahvipannu on kuumana ja taukotila on siistissä kunnossa. 960-metrin pituista Vuoristorataa ajetaan kesässä yli 40 000 kertaa. Asiakasmäärissä tämä tarkoittaa sitä, että lähes jokainen Linnanmäellä käyvä asiakas vierailee myös Vuoristoradalla. Kiireisimpinä työpäivinään jarrumies saattaa ajaa yli satakin junaa. Kilometreissä tämä tarkoittaa matkaa Helsingistä Hämeenlinnaan. Vuoristoradan korkeimmalle kohdalle maanpinnasta pääsee ensimmäisessä kaarteessa, jolloin korkeutta on huimat 26 metriä. Pisin yhtäjaksoinen lasku radalla on 48 metriä.

Tänä kesänä (2001) Vuoristorata juhlii viidennenkymmenennen toimintakesänsä täyttymistä 13-15.7.2001. Juhlaviikonloppua isännöi Leningrad Cowboys ja Sleepy Sleepers -yhtyeistäkin tunnettu Mato Valtonen. Katseet Vuoristoradan suuntaan, niin voit ehkä nähdä herra Valtosen myös junan ohjaimissa.

Kaikki jarrumieheksi "opiskelevat" käyvät ensimmäiseksi läpi kaksiviikkoisen koulutusjakson. Tänä aikana vanhemmat jarrumiehet perehdyttävät uutta tulokasta ns. talon tavoille, jarrumiesten keskuudessa vallitsevaan nokkimisjärjestykseen ja ennen kaikkea oikean ajotekniikan saloihin. Mikäli vanhemmat jarrumiehet ja kenttäpäällikkö ovat tyytyväisiä jarrumiesoppilaan edesottamuksiin, nimetään tämä täysivaltaiseksi jarrumieheksi.

Jarrumieheksi kypsymiseen liittyvät myös perinteiset ja legendaariset sarviaiset. Vanhemmat jarrumiehet ottavat uuden jarrumiehen valmistujaisiltanaan mukaansa paikkaan X (yleisesti ja lähes aina anniskeluravintola). Siellä jarrumiestulokas saa niin kutsutun kasteensa jo perinteiksi muodostuneiden toimenpiteiden muodossa. "...OTETAAN JARRUMIEHESTÄ MITTAA!...,,