Vuoristoradan Jarrumiehet

VUORISTORADAN JARRUMIEHET ®

Opintomatka 2012 - Europa-Park

Vuoden 2012 Vuoristoradan Jarrumiehet ry:n opintomatka suuntautui Saksaan, Europa-Park huvipuistoon. Matkan ajankohdaksi oli valittu syykuun puolenvälin viikonloppu 14. – 17.9.2012. Mukana matkassa oli 20 yhdistyksemme jäsentä, joista suurin osa oli jarrumiehiä.

Perjantai 14.9.

Huolellisten esivalmistelujen jälkeen tapasimme perjantaiaamuna Helsingin lentoasemalla ja suuntasimme sieltä Riiassa tapahtuneen välipysähdyksen jälkeen kohti Frankfurtia. Perjantaiaamu ei ollut ehtinyt vielä kunnolla valjeta, kun ryhmällämme oli totuttuun tapaan hulvaton meininki päällä. Frankfurtissa vaihdoimme kulkuvälinettä junaan ja hetkisen odottelun jälkeen olimme junassa kohti Etelä-Saksaa. Perjantai näytti olevan varsin ruuhkainen päivä Saksan rautateillä, joten majoittauduimme varmuuden vuoksi ravintolavaunuun. Suureksi yllätykseksemme ravintolavaunussa työskenteli suomalainen tarjoilija.

Europa-Park sijaitsee Rustin kylässä Etelä-Saksassa, jonne ei ole suoria lentoyhteyksiä muuta kuin yksityiskoneilla. Puisto on sanalla sanoen upea, joten pieni vaivannäkö palkitsee reissaajan. Rustiin saavuttuamme majoituimme mukavaan hotelliin, joka sijaitsee noin 400 metrin päässä puistosta. Ensimmäisenä iltana tutkimme kyläpahasen iltaelämää mutta saimme pian todeta, ettei Rustista löydy oikeastaan muuta ajanvietettä kuin itse huvipuisto. Koska ryhmällämme oli seuraavana aamuna aikainen herätys, suuntasimmekin keräämään voimia huvipuistopäivää varten.

Lauantai 15.9.

Opintomatkaajilla oli kello soimassa hyvissä ajoin lauantaina, joka oli ensimmäinen huvipuistopäivämme Europa-Parkissa. Jarrunesteiden tankkauksen jälkeen suuntasimme hieman ennen puiston avautumista kello yhdeksän puiston pääportille, jossa ryhmällemme jaettiin kahden päivän liput puistoon. Puistossa ei ole käytössä rannekkeita, vaan kaikki puiston aktiviteetit ovat käytössä sisäänpääsymaksun hinnalla. Näky portilla oli hämmästyttävä; noin 20 000 ihmistä jonotti kukonlaulun aikaan puistoon pääsyä. Tässä vaiheessa meille valkeni, että puiston linnamaisen sisäänkäynnin jälkeen saamme kokea jotain ainutlaatuista. Porttien avauduttua ihmiset rynnivät ja juoksivat puistoon. Me jarrumiehet otimme herrasmiesmäisen rauhallisesti, ja tutkimme puiston rakennusten tuhansia yksityiskohtia. Suuntasimme yhtenä ryhmänä heti aamutuimaan puiston korkeimpaan vuoristorataan – Silver Stariin. Noin kymmenenvuotias metallirata nousee aina 73 metrin korkeuteen, jonka jälkeen rata kaartuu lähes kohtisuoraa kohti maata. Ensimmäisessä mäessä radan juna saavuttaa 130 kilometrin tuntinopeuden. Silver Star oli loistava avaus huvipuistopäivällemme – kaikilta lähti varmasti uni silmistä.

Hieman myöhemmin tapasimme Europa-Parkin operatiivisen johtajan Miro Gronaun, joka esitteli meille puistoa ja puiston uutuuslaitetta puista vuoristorataa Wodania. Oppaamme kertoi meille, että Europa-Park on avattu vuonna 1975 ja se on tällä hetkellä noin 4,5 miljoonalla vuotuisella kävijällään Euroopan suosituin teema- ja huvipuisto. Kiireisinä päivinä puiston täyttää jopa 45 000 asiakasta, normaalina päivänä kuten meidän ensimmäisenä päivänä puistossa on noin 26 000 asiakasta. Puistossa on yhteensä 54 laitetta, joista 11 on vuoristoratoja. Puistossa on myös useita loistoluokan hotelleja.

Ryhmämme odotti malttamattomana hetkeä, jolloin pääsisimme tutustumaan Wodaniin. Wodan – viralliselta nimeltään Wodan Timbur Coaster – on puiston vuoden 2012 uutuusrata, joka on tehty lähes pelkästään puusta. Rata avautui puiston Islanti-osastolla eteemme mielettömän suurena ja uutuutta hohtavana. Radan korkeus maanpinnasta on 40 metriä ja pituus 1050 metriä. Radan kolme junaa saavuttavat noin 100 kilometrin tuntinopeuden ensimmäisen alamäen pohjalla. Pienen yleisesittelyn jälkeen pääsimme tutustumaan Wodanin kulisseihin, jossa tutustuimme radan tekniikkaan. Wodan on rakennettu Europa-Parkiin pääasiassa promootiotarkoitusta varten, ja se on tällä hetkellä prototyyppi uudenlaisista puuvuoristoradoista. Radassa testattiin opintomatkamme aikaan uusia pyöriä, jotka olivat kumipäällysteisiä. Ne ovat meluttomampia kuin tavalliset metalliset pyörät. Oppaamme kertoi meille, että uutuusrata kuluttaa pyöriä todella paljon. Jokaisen junan kaikki pyörät vaihdetaan vähintään kahden viikon välein.

Päivämme jatkui puistossa eri laitteita kierrellen. Vaikka laitteisiin olikin pitkät jonot, ei se haitannut ryhmämme jäseniä, sillä pääsimme useaan laitteeseen suoraan jonon ohi. Illan pimentyessä syttyivät puiston kymmenettuhannet valot ja puisto sai aivan uudenlaisen ilmeen. Osa ryhmästämme kävi vielä kerran kokemassa Wodanin juuri ennen puiston sulkemista, ennen kuin siirryimme paikalliseen ravintolaan jatkamaan iltaa.

Sunnuntai 16.9.

Seuraavana aamuna edessämme oli jälleen mielenkiintoinen päivä puistossa. Tuttuun tapaan puiston porteilla oli todella paljon ihmisiä odottamassa puiston avautumista. Arvioimme, että sunnuntai oli jopa vilkkaampi päivä lauantaihin verrattuna. Laitteiden jonot kasvoivat jopa kahteen tuntiin, mutta se ei näyttänyt haittaavan puiston asiakkaita lainkaan. Toisaalta jonotus puistossa on tehty mahdollisimman mukavaksi – nautintoaineiden käyttöä ei jonoissa ole rajoitettu ja jonotusalueet on teemoitettu pieniä yksityiskohtia myöten.

Osa ryhmästämme suuntasi sunnuntai-iltapäivänä katsomaan jalkapallo-ottelua Freiburgiin, jonne Rustin kylästä oli vain noin puolen tunnin matka. Pelissä vastakkain olivat Freiburg ja Hoffenheim. Bundesligan tyyliin stadionin tupa oli täyttyyt 24000 katsojasta ja tunnelma matsissa oli käsinkosketeltava.

Kaksi upeaa päivää puistossa kokeneena ja kymmeniä eri ratoja sekä laitteita käyneenä ryhmämme suunnisti sunnuntai-illan lopuksi paikalliseen ravintolaan syömään. Oli aika kohottaa jälleen malja Sille! ja todeta, että matkamme oli erittäin onnistunut.

Maanantai 17.9.

Maanantain koittaessa pakkasimme tavaramme ja hyvästelimme Rustin kaupungin. Paluumatkamme kohti Helsinkiä sai alkaa. Olimme erehdyksissä ja hieman tarkoituksellakin astuneet aikaisempaan junaan kuin ostamamme liput olivat. Junan konduktööri ilmoitti perisaksalaiseen tyyliin perivänsä tuntuvan lisämaksun, koska olimme väärässä junassa. Supliikkimiehinä saimme kuitenkin konduktöörin vakuuttuneeksi, että kyseessä oli vahinko ja viimein pääsimme Frankfurtin lentokentälle.

Loppu hyvin – kaikki hyvin. Helsinkiin saavuttaessa jokaisella opintomatkaajalla oli jälleen takataskussaan upeita kokemuksia, loistavaa yhdessäoloa muiden Lintsin kuninkaallisten kanssa ja terve pieni puna kasvoilla. Yhdestä äänestä totesimmekin: Ensi vuonna uudestaan! – mutta minne ;)

Takaisin Opintomatkat-sivulle
Takaisin Etusivulle