Vuoristoradan Jarrumiehet

VUORISTORADAN JARRUMIEHET ®

Opintomatka 2009

Vuoden 2009 Vuoristoradan Jarrumiehet ry:n opintomatka tehtiin Tanskaan, Kööpenhaminaan 29.8. - 1.9. Mukana reissussa oli 16 Jarrumiestä ja yhdistyksen jäsentä. Vierailimme matkan aikana sekä Tivolin huvipuistossa että Dyrehavsbakkenilla, jotka molemmat ovat toimineet aikoinaan Linnanmäen huvipuiston esikuvina. Matkamme parasta antia oli se, että molemmista puistoista löytyi puinen vuoristorata, jossa oli jarrumies ajamassa junia. Alta löydät matkamme päiväkirjan.

Lauantai 29.8.

Seurueemme tapasi aikaisin lauantai-aamuna Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta lensimme Kööpenhaminaan. Perillä Kööpenhaminan lentokentällä meitä oli vastassa paikallinen oppaamme, entinen Bakkenin huvipuiston Jarrumies, Lars. Lennolta selviydyttyämme suuntasimme kohti hotelliamme, joka sijaitsi aivan Kööpenhaminan keskustassa. Ensimmäinen silmiinpistävä havainto Tanskasta oli se, että lähijunat, joilla matkaamme taitoimme, olivat todella siistissä kunnossa, eikä suomalaista örveltämiskulttuuria näkynyt yhtään.

Majoituimme hotelliin ja pian suuntasimmekin kohti Tivolin huvipuistoa. Tivolissa tapasimme puiston henkilökuntaan kuuluneen oppaamme Tinen. Hän jakoi meille maksuttomat sisäänpääsyliput ja rannekkeet koko päiväksi Tivoliin. Tämän jälkeen hän esitteli meille puistoa. Kierroksemme päättyi Tivolin puisen vuoristoradan - Rutschebanenin kulisseihin.


Rutschebanen

Tivolin vuoristorata on rakennettu vuonna 1914. Yhteistä Linnanmäen ja Tivolin radoilla on se, että molemmat on tehty puusta ja että molemmissa on jokaisella ajolla mukana jarrumies. Tämän hetkinen rata Tivolissa on neljäs versio siitä radasta, joka valmistui vuonna 1914. Rata kärsi mm. pahoja vaurioita maailmansotien aikaan, kun natsit pommittivat Tanskaa.

Tivolin ja Linnanmäen radoilla on myös paljon eroavaisuuksia - suurin eroavaisuus on se, että Tivolissa jarrumies istuu keskellä junaa, ja jarruttaa vauhtia siitä käsin. Tivolin rata on myös rakennettu hieman eri tekniikalla kuin Linnanmäen Vuoristorata, sillä Tivolin radalta ei löydy ns. ylätukilautoja, jotka estäisivät junan poishyppäämisen radalta. Tämän vuoksi Tivolin radalla ei voida ajaa kovaa, ja jarruttaminen on erittäin tarkkaa puuhaa. Paikallisten jarrumiesten taukokopin seinällä olikin kerätty "musta lista" niistä jarrumiehistä, jotka olivat onnistuneet saamaan junan pois radalta. Tivolin rata on matalampi ja lyhempi verrattuna omaamme. Yhtä kaikki - paikallisilla jarrumiehillä näytti olevan letkeä ja hyvä tunnelma radalla - kuten meilläkin Linnanmäellä.


Eroavaisuuksia verrattuna Lintsin Rataan. Keskimmäisessä kuvassa radalta poisajaneet jarrumiehet.

Opastetun kierroksen jälkeen oli aika suunnata kyytiin Rutschebanenille. Meno oli tasaista ja mukavaa - eikä puupenkillä istuessaan oikein kovia hyppyjä toivonutkaan. Rutschebanenin jälkeen oli Tivolin muiden laitteiden vuoro. Jarrumiesten ehdottomaksi suosikiksi osoittautui Vertigo-laite, jossa pääsi itse vaikuttamaan ajon kulkuun. Harmillista kylläkin, jonotusaika laitteeseen oli puolitoista tuntia, joten Vertigo-kierrokset jäivät ryhmältämme vähiin. Onneksi vierestä löytyi Det gyldne Tårn, joka toimi samoin kuin Linnanmäen Space Shot - mutta väärin päin eli laukaisu tapahtui yläilmoista. Myös silmukkarata Dragon oli loistava.

Illan pientyessä syttyivät Tivolin miljoonat lamput. Mainittakoon, että Tivolissa on pelkästään hehkulamppuja. Puisto on kuin pieni kaupunki iltaisin, ja tunnelma puistossa oli ikimuistoinen. Tivolin n. 40 ravintolaa (osalla jopa Michelin-tähtiä!!!) houkuttivat Jarrumiehet ruoan ja juoman makunautintoihin ja samalla kuuntelimme Tivoli Big Bandin ikivihreitä ja mietimme, että missä muussa paikassa voisi kokea saman. Tivolin porttien sulkeuduttua osa meistä jatkoi matkaansa Kööpenhaminan yöhön, osa hotellille - olihan päivä ollut rankka.

Sunnuntai 30.8.

Sunnuntai-aamuna Jarrumiesten univelat oli nukuttu pois - tosin jotkut nuorimmista olivat taineet hankkia hieman lisää univelkaa ;) Päivän epistolamme sisälsi puolen päivän jälkeen opastetun kierroksen Carlsbergin tehtaalla ja museossa. Koska Kööpenhaminassa oli varsin mukava poutasää, päätimme matkata Carlsbergille jalan. Perille päästyämme kiersimme Carlsbergin museon, jossa olisi riittänyt nähtävää pidemmäksikin aikaa. Museossa ollut yli kymmenentuhannen pullon kokoelma oli erittäin vaikuttava. Kierroksen jälkeen meillä oli mahdollisuus tehdä tuliaisostoksia tehtaan myymälässä ja maistella tehtaan tuotteita.

Sunnuntai-iltana vuorossa oli kuningas-jalkapallon seuraamista Kööpenhaminan derbyn muodossa. Kuumassa kamppailussa Parkenin stadionilla kohtasivat FC Kööpenhamina ja Bröndby IF. Asiantuntevan raatimme mielestä pelin taso ei ollut kovinkaan paljoa kotimaistamme edellä, mutta tunnelma katsomossa sen sijaan oli. Yli 30 000 intohimoista kannattajaa pitivät huolen riittävän korkeasta desibelitasosta. Itse ottelu päättyi tasatulokseen 1-1, ja kotiinviemisiksi hankittiin perinteiseen tapaan muutama kappale kotijoukkueen pelipaitoja.

Osa Jarrumiehistä ei halunnut lähteä mukaan katsomaan jalkapalloa, joten päätimme suunnata tutustumaan Kööpenhaminan tunnelmaan. Vuokrasimme mukavan turistijunan, jolla ajelimme ympäri köpiksen katuja aina välillä pysähtyen ihailemaan nähtävyyksiä. Ilta sujui mukavissa merkeissä, ja pääsimme lopulta ajoissa nukkumaan ja latautumaan maanantai-päivään, jonka jokainen tiesi olevan reissumme kohokohta!


Carslbergin vaikuttava pullokokoelma (vas.).

Maanantai 31.8.

Maanantai-aamuna kaikilla oli vuorossa aikainen herätys, sillä olimme suuntaamassa Dyrehavsbakkenin - eli Bakkenin huvipuistoon, joka sijaitsee n. 20 minuutin junamatkan päässä Kööpenhaminan keskustasta. Saavuimme perille Bakkenille juuri ajoissa, kello kymmeneksi, jossa meitä oli vastassa Bakkenin vuoristoradan Rutschebanenin johtaja Lars. Paikalla oli myös monia Bakkenin jarrumiehiä, jotka olivat syksyllä 2008 meidän vieraanamme Lintsillä. Monet meistä Jarrumiehistä emme olleet koskaan käyneet Bakkenin vuoristoradalla, ja kokemus oli erityisen ainutlaatuinen sen vuoksi varsinkin nuoremmille Jarrumiehille.

Linnanmäen Vuoristorata on rakennettu Bakkenin radan piirustusten mukaan. Radat ovat siis lähes identtisiä - tosin Bakkenin rata on n. 100 metriä lyhempi kuin meidän. Tutustuimme aluksi tanskalaisiin jarrumiehiin ja rataan, ihastellen mm. radan alla olevia asuntoja ja istutuksia. Tämän jälkeen pääsimme muutamaksi kierrokseksi kyytiin radalle. Tulihan siinä testattua sitten miltä tuntuu yksi kierros radalla ilman jarruja ;) Eniten odotettu tilaisuus koitti, kun saimme ajaa itse radalla. Joillekin vanhemmille Jarrumiehille tämä oli jo tuttua puuhaa, mutta varsinkin nuoremmat taisivat hieman jännittää puikkoihin astumista. Mäkeenjäämisiltä vältyttiin ja kaikki sujui mallikkaasti. Meitä suomalaisia huolestutti eniten radan kunto, sillä jarrukengät eivät tuntuneet ottavan kiinni oikein missään kohti rataa. Johtaja Lars kertoi, että he ovat kunnostaneet rataa paljon - ja lisää kunnostusta tullaan tekemään välittömästi huvipuistokauden jälkeen.

Katso täältä Linnanmäen ja Bakkenin ratojen erot.

Bakkenin huvipuisto aukesi viimeisen kerran tänä vuonna 31.8. Suuntasimme innolla eri laitteisiin syötyämme varsin tuhdin lounaan, jonka Bakkenin jarrumiehet meille tarjosivat. Ryhmämme ehdottomaksi suosikiksi puiston muista laitteista nousi Tornado, joka on metallirakenteinen erittäin raju vuoristorata. Erikoista Tornadossa on se, että sitä ajetaan vain tasatunnein laitteen kovan melukuormituksen vuoksi. Illan pimetessä aloimme päästä todelliseen huvipuistotunnelmaan myös Bakkenilla. Vietimme unohtumattomia hetkiä eri laitteissa - käyden aina välillä vuoristoradalla tervehtimässä matkamme tanskalaisia isäntiämme. Bakken sulkeutui talveksi maanantai-iltana. Kauden päättäjäisjuhliin kerääntyivät kaikki Bakkenin työntekijät ja juhlat pidettiin vuoristoradan alla. Tarjolla oli ruokaa ja juomaa sekä mukavaa yhdessäoloa kaikille. Mieleenpainuvin elämys oli radan torvijunat, joita ajettiin yli tunti. Kyytiin pääsivät kaikki halukkaat Bakkenin työntekijät. Viimeiset junat, jotka Rutschebanenilla ajettiin varustettiin paukkupommeilla - kyydissä Euroopan kuninkaalliset - sekä Linnanmäen että Bakkenin Jarrumiehet. Voitte vain kuvitella sitä tunnelmaa ja latausta, mikä tuossa illassa oli.

Koko päivä ja ilta Bakkenilla oli historiallinen meille kaikille. Saimme kuulla jo etukäteen, että Bakkenin vuoristorata tullaan automatisoimaan ensi talvena. Bakkenin edellisen toimitusjohtajan tekemä päätös tuntui todella pahalta kaikista meistä suomalaisista ja tanskalaisista Jarrumiehistä. Selvää on, että samalla Bakkenilta katoaa roima annos legendaarista huvipuistokulttuuria, eikä mikään palaa enää ennalleen. Illan edetessä ja yön saapuessa hyvästelimme haikein mielin tanskalaiset kollegamme ja tuon legendaarisen vuonna 1932 valmistuneen radan.

There's only two rollercoasters
There's only two rollercoasters
One in Denmark and one in Finland...


Bakkenin jarrumiehet vaihtamassa vaihteita (oik.).


Tunnelmaa Bakkenin radalta. Herroilla on varsin mukavat edustustilat radan alla ;)


Back Off!! I'm a Brakeman sanovat herrat Ilpo (vas.) ja Mauge (oik.), joiden tyylinäytteet kuvissa.

Tiistai 1.9.

Tiistai-aamupäivä kului lähdön tunnelmissa. Väsynyt, mutta tyytyväinen joukko Lintsin ykkösiä suuntasi kohti Kööpenhaminan lentoasemaa, jossa teimme vielä muutamia tuliaisostoksia. Lentomme oli perillä Helsingissä puoli kuuden aikaan illalla. Yhdessä tuumin totesimme matkan olleen erittäin onnistunut ja antoisa. Kiitos kaikille mukana olleille ja matkan mahdolliseksi tehneille henkilöille ja tahoille.

Takaisin Opintomatkat-sivulle
Takaisin Etusivulle